Suomi nousuun tuhlaamalla…

Samaan aikaan kun uutisoidaan että maapallon luonnonvarat on nyt tältä vuodelta käytetty, huutaa mainokset talouden pelastamista tuhlaamalla. Näissä uutisoinneissa näkyy skitsofreenisuus, joka on ominaista kapitalismille. Maapallolla kuluttajat ovat länsimaissa, mitä rikkaampi, sen tuhoisampi.

Kaikki ”vihreä kulutus” mitä kapitalistisessa systeemissä markkinoidaan on parhaimmillaankin vain viherpesua, systeemissä jossa taloudellinen kestävyys vaatii kuluttamista – mahdollisimman paljon ja mahdollisimman nopeasti.

Yhdysvalloille paras tilanne talouden kannalta olisi tällä hetkellä kunnon sota. Sillä nollattaisiin heidän velkansa taas hetkeksi. Olemme antautuneet mukaan systeemiin, joka aiheuttaa nälänhätää, sotia, ympäristötuhon, heikomman hyväksikäytön… Olisi jo aika avata silmät ja nähdä vaihtoehto. Maapallo ja sen ihmiset eivät kestä yhä kiihtyvää taistelua harvenevista luonnonvaroista.

Living Planet reportin (2006) mukaan ainoa maa, joka täytti kestävän kehityksen ja inhimillisen kehityksen määritelmät, oli Kuuba. Useissa tutkimuksissa on myös todettu, ettei maapallo kestä kapitalistista systeemiä, ja kestäväksi vaihtoehdoksi tarjotaan resurssipohjaiseen, sosialistiseen systeemiin nojaavaa vaihtoehtoa. Huomionarvoista ja ympäristötutkimusten löydöksiä tukevaa on, että myös pohjoismainen hyvinvointivaltiomallin ihanteen on tutkittu olevan hyvin lähellä sosialismin mallia. Tällainen kansan valtaan perustuva vaihtoehto tarkoittaisi kuitenkin todella suurta vallasta luopumista niiltä talousmahdeilta, jotka nyt hallitsevat. Ja machiavellisesti voisin lisätä; vallassa oleva ei salli päätöksiä tai kehityssuuntaa, joka pienentää hänen valtaansa.

kestavakehitys

On arvioitu aiheellisesti, että puhdas vesi tulee olemaan öljyäkin suurempi rikkaus kun saastuneet alueet laajenevat ja puhdasta vettä on yhä vaikeampi löytää. Suomenkin vedet ovat neuvottelupöydällä ja mm. Nestle havittelee Suomen vesiä itselleen. Missä vaiheessa suomalaiset heräävät? Jos heräämme vasta kun olemme alistettuja samaan asemaan kuin työläiset kolmansissa maissa, on vallan saanti takaisin huomattavasti hankalampaa. On taisteltava nyt ja estettävä Suomen ja sen luonnonvarojen myynti globaalin kapitalismin ehtymättömiin tarpeisiin, joiden tyydyttäminen käy yhä vaikeammaksi.

Suomi nousuun omavaraisuudella ja kohtuullisuudella!

Mainokset

LÄHIPALVELUJEN PUOLESTA!

Sote-soppa on palamassa pohjaan. Itäisen Suomen asukkaiden tärkeimmistä lähipalveluista, terveys- ja sosiaalipalveluista päättäminen aiotaan keskittää Kuopioon, huippuvirkamiehille ja muutamalle johtavalle poliitikolle uudella sote-lailla. Päätös on kansainvälisestikin ainutlaatuinen kokeilu, hyppy tuntemattomaan, kun miljoonan asukkaan lähipalvelujen tarve aiotaan ratkaista kaukana ihmisistä uudella hallintohimmelillä. Muualla Euroopassa, varsinkin sosiaalipalveluista päättäminen, pyritään nykyään tuomaan mahdollisimman lähelle ihmistä

Meille luvataan nyt sujuvaa hoitoketjua ja tasavertaista hoitoon pääsyä, mutta ratkaisut tehdään kuitenkin suurten taajamien ja erikoissairaanhoidon ehdoilla. Samaan aikaan muualla palveluja aiotaan siirtää pyörille ja nettiin. Kaiken kukkuraksi ratkaisulla tavoitellaan miljardien säästöjä, vaikka perusterveydenhoidon ongelmat ovat tänään rahan ja henkilökunnan puute. Asian korjaaminen toisi todellista säästöä erikoissairaanhoidossa. Samoin ennaltaehkäisevä työ sosiaalitoimessa, esimerkiksi kotiapu lapsiperheille, olisi todellista säästöä koko yhteiskunnan kannalta.

Päätöksen piittaamattomuus demokratiasta on hämmentävä. Täällä Itä-Suomessa näin otetaan yli puolet kuntien päätösvallasta pois. Onko tavoitteena, että pienessä piirissä on helpompi leikata lähipalveluja ja julkisten palvelujen heikentämisen jälkeen ryhtyä niiden laajempaan yksityistämiseen? Sitähän elinkeinoelämän nokkamiehet ja kokoomus tavoittelevat. Mistä ilmestyy viaton lapsi, joka sanoo ”eihän keisarilla ole vaatteita”.

Eikö meidän pidä herätä ja joukolla torjua eliitin vallankaappaus. Vaihtoehto on aivan käden ulottuvilla. Vaaleilla on muodostettava maakuntahallinto, kuten sivistysvaltioissa jo on ja annettava sille erikoissairaanhoidon järjestäminen, jonka rahoitus on siirrettävä valtiolle. Rahat otamme rikkaiden verotusta lisäämällä, siitä riittää myös kuntien valtionapujen korotuksiin. Näin pienetkin kunnat voivat hoitaa lähipalvelut asukkaiden parhaaksi.

Nyt jos koskaan on tuhannen euron paikka palauttaa menetetty luottamus politiikkaan ja rohkeasti ryhtyä puolustamaan kaikkien työtätekevien ja vähävaraisten etuja ja meidän lähipalvelujamme ja kunnallista päätösvaltaamme.

Valtimolla 28.6.2014
Punaisten suvipäivien puolesta
Susanna Rissanen, Siilinjärvi
Jaana Haverinen, Joensuu
Pia Valkonen, Lapinlahti
Martti Vaskonen, Joensuu

EU:n hintaa Suomelle kaunistellaan

 
EU:n hinta Suomelle on kova monista eri syistä, ei vähiten siksi, että EU pakottaa Suomen alasajamaan pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin, jonka suurella työllä nykyinen radikaalivasemmisto laittoi alulle. Tarkastellaan nyt kuitenkin ihan puhdasta rahaliikennettä.
 
Suomi on virallisten lukujen mukaan ollut nettomaksaja koko EU:ssa oloajan kahta vuotta lukuun ottamatta. Tarkoittaen sitä, että se mitä Suomi saa erilaisina tukina ja hankerahoina, ei kata sitä summaa mitä jäsenyydestä maksamme. Tämän lisäksi Suoimelle tulee muitakin kuluja EU:n taholta, mitkä eivät näy kuluina kirjanpidossa. Yksi esimerkki: Suomi maksaa keräämänsä tullimaksut EU:lle. Kerätyistä maksuista Suomi saa pitää 25% (ollaan alentamassa EU:n taholta 20%-yksikköön). Tämä summa, jonka Suomi saa pitää itse keräämistään tullimaksuista, merkataan Suomelle tuloksi EU:lta. Sen sijaan 75% tullimaksuista, jotka lähetämme EU:lle, eivät laskeudu menoksi Suomelta EU:lle. Tämä näppärä lukujen vääristely kuitataan kertomalla, että Suomi kerää tullimaksuja EU:n PUOLESTA. Viime vuonna maksoimme EU:lle tällä tavoin 129 000 000 euroa. Mutta talouskirjanpidossa asia näyttäytyy niin, että saimme tullimaksuja EU:lta 43 milj. euroa. Jos laskemme paljonko EU meille todellisuudessa maksaa, pitäisi tällaisetkin asiat huomioida kustannuksiin. Pelkällä jäsenmaksusta puhumisella kustannusten yhteydessä harhautetaan ihmiset todellisuudesta. Kyllä talousasiat on jänniä, varsinkin EU:ssa.
 

Minimipalkkaan suhteutetusta maksimipalkasta.

Suomessa tuloerot ovat kasvaneet OECD-maiden kärkivauhtia 1980-luvulta lähtien. Todellinen spurtti oli vuodesta 1995 vuoteen 2005, jolloin suurituloisten tulot nousivat 75% ja pienituloisten tulot kasvoivat alle 17%. Tuloerojen kasvua vauhditettiin esimerkiksi pääomatulojen eriyttämisellä ansiotuloista. Siirryttiin suosimaan omistamista asettamalla pääomatulot tasaverotettaviksi. Ansiotulot sentään säilyivät progressivisina, mutta suurituloisilla on mahdollista kiertää veroja esim. nostamalla osan ansiotuloista pääomatuloina (tätä ”veroneuvontaa” tarjoavat mm. yksityiset terveysalan yritykset houkutellessaan esim. lääkäreitä palvelukseensa). Pieni- ja keskituloisille moisesta verokikkailusta ei ole hyötyä.

 

Tuloerot aiheuttavat yleistä elinkustannusten nousua. Peruselintarvikkeet ja vuokrat kallistuvat tehden elämän hankalaksi niille, joiden tulot junnaavat paikallaan. Seurauksena on esimerkiksi pienituloisten huonompi ravinto ja hakeutuminen kasvukeskusten reunamille, edullisempiin asuntoihin. Työpaikat sen sijaan sijaitsevat tyypillisesti kasvukeskuksissa, ja pienituloinen maksaakin myös työssä käynnistään hyvätuloista enemmän matkaan kuluvana aikana ja rahana – jos töitä saa. Myös lasten päivähoito ja koulut, sekä muut palvelut jatkavat keskittymistään kasvukeskuksiin. Lähipalvelut ovat todellisuutta siis ainoastaan paremmin toimeentuleville, joilla on varaa asua palveluiden lähellä.

 

Tuloerojen kasvu aiheuttaa huono-osaisuuden periytymistä ja mahdollisuuksien tasa-arvon rapautumista. Ihmisen perhetaustat vaikuttavat yhä vahvemmin mahdollisuuksiin elämässä. Kun taustat rajaavat mahdollisuuksia parempaan elintasoon yhteiskunnassa hyväksyttävin keinoin, aletaan hakea laajemmin niitä epärehtejä keinoja. Lieveilmiönä syntyy esimerkiksi rikollisuutta, joka kohdentuu niihin joilla menee itseä paremmin. Voidaan turvautua myös eettisesti arveluttaviin keinoihin, kuten prostituutioon. Haluammeko todella esimerkiksi, että ne nuoret pystyvät tulevaisuudessa opiskella, jotka ovat valmiita uhraamaan itsensä kauppatavaraksi opinnot rahoittaaakseen. Millaista moraalia tämä yhteislunnassa vahvistaa? Suomessa prostituutio on jo olemassa oleva ilmiö opiskelijoiden keskuudessa. Tuloerojen kasvu siis lisää yleisesti epäoikeudenmukaisuutta ja luo sisäistä jännitettä ja turvattomuuttaa – myös niille hyväosaisille. Syntyy luokkayhteiskunta, omat asuinalueet köyhille ja rikkaille, tämä on nähtävissä jo Suomessakin. Tuloerojen kasvun haitallisuudesta ollaankin, tai ainakin ollaan olevinaan yksimielisesti huolissaan yli puoluerajojen.

 

 

Miksi tuloeroihin puututaan niin hampaattomin keinoin?

 

Vaikka tuloerojen kasvusta ollaan olevinaan huolissaan, kuitenkin harjoitettu politiikka 90-luvulta lähtien on vain lisännyt tuloeroja. 90-luvun alkupuolella tehty pääoman ja ansiotulojen eriyttäminen oli yksi suurimmista tuloeroja kiihdyttävistä toimista, samoin varallisuusveron poistaminen 2005. Näistä toimista näkee jo heti, että ne ovat omistavaa tahoa suosivia. Sitä tahoa, jonka elinkeino ei perustu minkään tekemiseen, vaan omistamiseen. Haluan painottaa tässä että omistaminen ei ole työtä, eikä se tuota yhteiskuntaan mitään. Omistaminen on loisimista, muiden täytyy tuottaa yli omien tarpeiden, jotta omistava tahokin saa, ilman että se antaa omaa työpanostaan tuottaakseen esimerkiksi ruokaa, käyttöhyödykettä, palvelua tai terveyttä. Omistaminen liittyy vahvasti vapaiden markkinoiden ideologiaan. Tätä loisimista siis alettiin suosia verotuksella 90-luvulla, ja linja on jatkunut kiihtyen EU:n myötä.

 

Jos tuloeroihin halutaan todella puuttua, on tehtävä muutakin kuin kosmeettisia tekoja. Yksi keino jota liputan, on minimipalkkaan suhteutettu maksimipalkka. Käytännössä tämä tarkoittaisi progression lisäämistä roimasti, ja sen ulottamista myös pääomatuloihin, palkkioihin ja työsuhde-etuuksiin. Tällä olisi myös suorat vaikutukset tuleviin valtion maksamiin virkamies-eläkkeisiin, sekä luonnollisesti välittömästi palkkoihin, jotka kohoavat joillakin myös virkamiespuolella satoihin tuhansiin vuositasolla. Olisi siis maksimipalkka, esimerkiksi 5-kertaa hyväksytyn minimipalkan verran, josta yli menevä osa maksetaan verona valtiolle 100%:sti. Tämä aiheuttaisi sen, että hyvätuloisten palkkakilvoittelu ja hyväveli-verkostojen käyttö tehtäisiin kannattamattomaksi. (Kansanedustajat voitaisiin laittaa minimipalkalle, tällä tavoin varmistettaisiin, että palkkoja lähdetään korjaamaan aina oikeasta päästä.)

 

Sit me lähetään!

Toimitusjohtajat ja omistava taho yleisesti vastaa veronkorotuspuheisiin esittämällä uhkakuvia veronkierrolla ulkomaille, tai siirtämällä tuotantonsa halpatyömaihin. Tähän sanon että tervemenoa. Tällä hetkellä vapaiden markkinoiden seurauksena työt on jo suurelta osin viety halpatyömaihin ja samalla painostettu koko ajan Suomen työläisiä madaltamaan palkkavaatimuksiaan, kuin myös työehtojaan. Valtiolla on myös paineet madaltaa esimerkiksi ympäristön suojelun valvontaa ja vaatimuksia, kun halpatyömaissa saa saastuttaa vapaammin. On asetettava rajat, jos maksat verosi muualle, et myöskään käytä yhteiskuntamme palveluita, sinut tulkitaan ulkomaalaiseksi, eikä kansalaisoikeuksia ole. Lapsesi eivät käy Suomalaista, meidän veroilla ylläpidettyä koulua, eivätkä käytä terveydenhuoltoamme tai kirjastojamme. Samoin yhtiöiden kanssa on tehtävä rajanveto, millä ehdoilla meillä saa toimia. Yritysten paljon tarvitsema tieverkostokaan ei ole ilmainen ylläpitää. Me emme halua tilanteeseen jossa olemme riippuvaisia monikansallisista yritysjäteistä ja kilpailemme niiden tarjoamista työpaikoista yhdessä halpatyömaiden kanssa. Tästä leikistä on jo aika hypätä pois, Suomi ei pärjää vapailla markkinoilla, ellei madalla vaatimuksiaan halpatyömaiden tasolle. Näinhän on jo käymässä. Sitäkö todella haluamme?

 

Rosvoyritysten sijaan Suomeen ovat jatkossakin tervetulleita yhteikuntavastuusta huolehtivat yritykset, jotka myös antavat yhteiskunnalle vastinetta siitä, että saavat käyttää meidän koulutettua työvoimaa, nauttivat yhteiskunnallisen järjestyksen tuomasta turvasta, ja kaikesta muusta minkä veronmaksajina olemme tähän yhteiskuntaan järjestäneet. Nämä vastuulliset yritykset eivät pärjää sellaisilla markkinoilla, missä on mahdollista toimia myös häikäilemättömästi. Näin tulemme itse poliittisilla päätöksillä houkutelleeksi tänne juuri ne yritykset joita emme halua, ja pakotamme yhteiskunnan edun mukaisesti toimivat yritykset muuttamaan toimintaansa pysyäkseen kilpailussa. Hyvä asia on, että tälle tuhoisalle kehitykselle on kuitenkin vaihtoehtoja, jos poliittista tahtoa löytyy.

 

Politiikan suuntamme vaatii pikaista muutosta takaisin omavaraisuuden tavoitteluun ja yhteistyön tekemiseen eettisesti toimivien tahojen kanssa. Suomen tulee panostaa omaan, maan sisäiseen yritystoimintaan, eli käytännössä pk-yrityksiin, sekä turvata huoltovarmuutensa. Verot tulee käyttää siihen, mihin ne on tarkoitettu alunperin, eli esimerkiksi oman paikallisyrittäjyyden toiminnan tukemiseen, sosiaaliturvaan ja terveydenhuoltoon. Isalnnissa on tehty oikeista ratkaisuja, siellä on panostettu julkiseen sektoriin ja omiin työllistämisohjelmiin. Ei siellä puhuta suuresta julkisesta sektorista uhkana, koska Islannissa ei ole lähdetty vapaiden markkinoiden ideologiaan mukaan.  

Sokea yritysten haaliminen Suomeen ei edistä työllisyyttä ja hyvinvointia

Jutta Urpilainen kertoi vappupuheessaan, että hallitus on parantanut yritysten mahdollisuuksia työllistää alentamalla yhteisöverostusta, ja näin tehnyt siis toimia työllisyyden parantamiseksi. Ihmettelen aidosti, onko Urpilainen tosissaan. Voittoa tavoittelevat yritykset eivät pyri työllistämään, ne pyrkivät voiton tuottamiseen osakkaille ja johtoportaalle. Nämä ovat ihan perusjuttuja taloudesta ja yritysmaailmasta. Nämä yritykset työllistävät vain sen verran kuin on pakko ja järkevää voiton maksimoimiseksi. Henkilöstö on väline, josta maksetaan, aivan kuten porakone tai tulostin. Suuret monikansalliset yritykset tahkoavat eniten yhteisöverotettavaa puhdasta voittoa. Yhteisöveron piiriin kuuluvilla yrityksillä olisi mahdollisuus työllistää voitoillaan, jos ne sitä haluaisivat tehdä. Eivät tietenkään tee, ne ohjaavat voitot omistajille ja johtoportaalle, sitä niiden on tarkoituskin tehdä. Hyvä Urpilainen, nämä yritykset ottavat veronkevennyksen iloiten vastaan ja maksavat entistä suurempia osinkoja ulkomaalaisille omistajille partaansa naureskellen, kun Suomen valtio ei tahdo niiden voittoja verottaa. Tämä ei suinkaan paranna työläisen asemaa. Yhteiskuntamme tarjoaa monikansallisten yritysten käyttöön esimerkiksi valmiiksi kalliilla korkealle koulutetun ja terveenä pidetyn työvoiman, sekä tieverkoston ynnä muun infran. Näköjään hallituksemme ei halua vaatia edes mitään kompensaatiota siitä.

 

Erityisen vahingollista on sellaisten monikansallisten yritysten houkuttelu Suomeen, joiden tarjonta on suunnattu ainoastaan suomalaisille. Esimerkkinä tästä terveyspalvelut. Yksityistämishuumassa unohdetaan, että kaikki yrityksen kulut maksamme loppupeleissä me veronmaksajat. Vapaan kaupan puolestapuhujat sanovat, että nämä yritykset tarjoavat suomalaisille työpaikkoja ja maksavat myös palkkaa. Kun asiaa tarkastellaan lähemmin, huomaamme, että itse asiassa me veronmaksajat, palveluiden käyttäjät, maksamme nuo palkat. Voittoa tuottavan yrityksen kohdalla maksamme siihen päälle vielä sen osan jonka yritys tekee voittoa omistajille ja johtoportaalle. Suomalaisia kupataan ja rahat valuu mm. veroparatiiseihin. Samalla kurjistetaan julkisia palveluita, joille on asetettu valtion taholta velvoitteita, ja jotka toimivat eri lähtökohdista kuin voittoa tavoittelevat tahot. Päädytään sairaaseen tilanteeseen, jossa kunta joutuu ostamaan kalliita lääkäripalveluita näiltä yksityisiltä yrittäjiltä, jotka ovat houkutelleet yhteiskuntamme kouluttamat lääkärit omille palkkalistoilleen tekemään heille voittoa. Sama ilmiö on tapahtumassa myös sosiaalipalveluissa parhaillaan. Yritykset käyttävät hyväkseen sitä, että kuntien on pakko jostakin nämä työntekijät saada.

 

Yhteisöveron kevennyksen sijaan on tehtävä aivan päinvastoin, jättiyritysten toimintaan on puututtava vahvemmin. On estettävä verokeinottelu, on avattava veroparatiisit ja otettava niihin piilotetut varat asianmukaisesti verotettavaksi. Yhteisöveroon roima korotus, josta saaduilla tuloilla valtion on itse luotava työpaikkoja ilman välikäsiä. Valtion, eli meidän kaikkien yhteisen omaisuuden myyminen on lopetettava: nyt ollaan luopumassa Rautaruukista. Sen sijaan on panostettava omavaraisuuteen, esimerkiksi lisäämällä valtio-omisteisuutta. Sosiaali- ja terveysbisneksen koukerot on avattava ja estettävä bisneksen tekeminen hyvinvoinnilla. Pienten paikallisyritysten toimintaa on helpotettava ja tuettava voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä, järjestöjä ja osuuskuntia toimintamuotona. Ihmettelen hallituksen hampaattomuutta ja halua hyysätä omistavaa tahoa työtä tekevän – tällä hetkellä työttömyydestä kärsivän – kansanosan kustannuksella.

 

Hallitus ei ole leikannut kaikilta

Lapsilisien leikkaus sai Vasemmistoliiton perääntymään hallituksesta. Lähdön näen pelkästään hyvänä. Kuitenkin takaraivossa ihmetys siitä, miksi aikaisemmin on hyväksytty hallituksen tekemiä, paljon suurempia pieni- ja keskituloisiin kohdistuvia heikennyksiä ja hyvinvointivaltion romuttamista. Ehkä kuppi tuli nyt vain täyteen.

Tämän vuoden alussa, kun Vasemmistoliitto oli vielä mukana päättämässä, hallitus päätti alentaa yhteisöveron 20%:n yritysten voitosta. Vähennys on 6%-yksikköä vuoden 2011 tasosta! Tämä oikeiston ideologinen uudistus maksaa Suomelle veromenetyksinä liki kymmenen kertaa lapsilisäleikkausten ”säästöjen” verran. Säästöt ovat heittomerkeissä, koska lapsilisät menevät pääsääntöisesti suoraan takaisin kiertoon kulutuksen kautta, ja pysyvät Suomessa. Se minkä Suomi menettää yhteisöveroissa, menee sen sijaan suuremmalta osin ulkomaille, kiitos hallituksen ulkoistamis- ja yksityistämiskampanjan. Eli tehtiin suora rahansiirto ulkomaille, ja omistavalle taholle, tältäkin osin.

Yhteisöveron alennusta on perusteltu sillä, että Suomesta tulee houkuttelevampi maa ulkomaisille yrityksille. Jätän nyt kirjoittamatta siitä, miksi on järjetöntä ylipäätään houkutella ulkomaisia yrityksiä Suomeen, ja keskityn tähän oikeistolaiseen oletukseen houkuttelevuudesta. Esimerkiksi Saksan talous kukoistaa Suomeen verrattuna. Saksa on nostanut yhteisöveroaan pikkuhiljaa viime vuosina, ollen tänä vuonna jo liki 30% – enemmän kuin Suomessa koskaan (29% vuonna 2004). OECD-maissa yhteisövero on keskimäärin 26%. Esimerkiksi STX-laivatilaukset menivät Suomen sijasta Rankaan, vaikka Ranskan yhteisövero on 33,33%! Yhteisöverokilpailulle ei siis ole mitään Suomea ja suomalaisia hyödyttävää tarvetta, eikä se lisää työpaikkoja kuten väitetään. Hyöty menee vain omistavalle taholle, eli yhä enenevässä määrin ulkomaille.

Allekirjoitin sitoumuksen eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi.

Kuva

Allekirjoitin sitoumuksen eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi.

Eläinten hyvinvointi on lähellä sydäntä, olen kantanut kudosluovuttajan korttia vuosia mukanani, lihan syöntini loppui eettisistä syistä jo ollessani 12 vuotias, olen kyseenalaistanut ääneen tehotuotannon ja eläinkokeiden eettisyyttä. Olen kerännyt allekirjoituksia turkistarhattoman Suomen saamiseksi.
En pidä siitä kuinka ihminen kohtelee niitä jotka eivät kykene puolustautumaan. Tehotuotanto on yhä vain kiihtymässä ja kurjistamassa entisestään tuotantoeläinten asemaa ja vointia. Lähitilat ja pientilat painostetaan lopettamaan tai sulautumaan, se tietää isoja tuotantoyksiköitä, pitkiä kuljetuksia ja yhä kurjempia oloja hyväksikäyttämillemme eläimille.