Myös pk-yrittäjä kuuluu työläisiin

Keskustelin jokin aika sitten Lapinlahtelaisen yrittäjän, Valkosen Pian kanssa pk-yrittäjien kokoomushurmoksesta. Pia kuvaa hyvin osuvasti yrittäjien harhanäkemystä: ”Minä olen muuten kuullut sen sata kertaa, että miten voi olla yrittäjä ja kommari …… Typerimmät ihmettelijät ovat pienyrittäjäkokoomusrouvia, jotka juuri ja juuri pysyvät hengissä. Eivät työllistä muuta kuin hädin tuskin itsensä. ………. Tekisi mieli sanoa näille kokoomusrouville, että lukekaa vittu kommunstinen manifesti. Siellä sanotaan, että kapitalismi pudottaa pikku porvaristosta koko ajan sakkia lumpenproletariaattiin. Senhän ne kyllä ovat huomanneet ja sitä pelkäävät.”  Silti vaikka kuinka huonosti menisi, on usko markkinatalouden autuuteen vahva. Syyllistä etsitään milloin työntekijän ahneudesta, milloin liian kovista yrittäjän sivukuluista. Suomen yrittäjistä osa kuvittelee kuuluvansa ”monikansalliseen” kastiin, joiden etujen ajaminen on myös heidän etujensa ajamista. Kuitenkin todellinen syyllinen löytyy lähemmin tarkastelemalla juuri vapaiden markkinoiden ideologiasta. Tietenkään meidän pk-yrittäjät eivät pärjää kamppailussa, kun on mahdollistettu, että markkinoilla voi toimia myös veronsa Cayman-saarille kikkaileva, tai halpatyömaissa tuotantonsa teettävä, jopa halpatyömaista työntekijänsä tuova toimija. Vaikka yrittäjän verot ja työllistämisen sivukulut laskettaisiin nollaan, ei se auttaisi näitä pk-yrittäjiä. Nimittäin ne samat edut saisi myös ne jätit jotka vapaille markkinoille on houkuteltu. Seurauksena on ainostaan, että työntekijäksi lopulta siirtyvä entinen yrittäjä tekee sitten työtään entistä huonommilla työehdoilla ja palkalla, joita on itse ollut pahimmillaan vaatimassa, kun oma yritys kävi kuolinkorinaa. Taistelu käytiin väärää vihollista vastaan.

Samoin ajatellaan, että kommunismissa tai sosialismissa mitään ei saa omistaa. Taas yksi harhakäsitys. Ero on siinä, että omistamista ei saa käyttää vallan välineenä. Esim. vain koska omistan pellot joilla ruokaa viljellään, ei se vapauta minua osallistumasta työhön, joka ruoan saamiseksi tarvitaan. Toisin sanoen, muiden ei tarvitse tehdä minunkin hyvinvointini eteen töitä, vain koska omistan, vaan myös minun on osallistuttava. Omistamisen tuleekin olla enemmän osuuskunta-ajattelulähtöistä, omistetaan yhdessä, tehdään yhdessä ja pääteään yhdessä. Pienesti ja paikallisesti.

Suomen yrittäjät on laitettu ahtaalle purkamalla sääntely ja päästämällä veronkiertäjät viemään Suomen yrittäjien markkinat, kunnat on lisäksi pakotettu vielä suosimaan näitä veronkiertäjiä, kuten terevysjättejä. Onko silloin oikea toimi kurjistaa työläisten työehtoja, palkkoja ja sosiaaliturvaa, kuten Kokoomus, Keskusta ja Demarit ovat tekemässä. Mistähän nämä arvon ”yrittäjän etua” ajavat tahot uskovat syntyvän sitten sitä ostovoimaa? Edes keskituloinen ei voi nyky-Suomessa tehdä enää eettisiä valintoja, puhumattakaan köyhästä, joten tällainen kurjistaminen vain lisää yhteiskunnalle epäsuosiollisesti toimivien yritysten menekkiä, joka taas kurjistaa suomen pk-yrittäjiä. Oikea keino olisi palauttaa sääntelyä ja estää monikansallisten jättien verokikkailut, sekä perua yhteisöveron kevennys, josta on hyötyneet nyt vain ennätyssuuret osingot saaneet monikansalliset sijoittajat ja johtoporras. Rahavirta Suomesta ulospäin on saatava kuriin ja sisämarkkinat pyörimään. On estettävä sellaisten yritysten toiminta, jotka eivät maksa verojaan Suomeen, samoin on estettävä niiden toiminta, jotka esimerkiksi teettävät ketjussaan halpatyötä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s