Päättäjämme ovat moraalikehityksessään pienen lapsen tasolla

Lepomäki viimeisimpänä on perustellut verojen välttelyn olevan oikein, koska se on laillisesti mahdollista. Tällainen normien ja lakien mukaan toimien eettisyyttä puntaroiva katsanta on ominaista pienille lapsille. Ihmisen ikääntyessä myös moraali kehittyy – tai ainakin sen pitäisi. Teini voi jo havaita etteivät lait ja normit aina toimi moraalin mittana. Kun ajatusleikissä vailla perusturvaa oleva köyhä varastaa leivän nälkäkuoleman partaalla olevalle lapselleen, teon eettisyyden puntarointiin tulee mukaan tekijöitä köyhyyteen johtaneista syistä teon tai se tekemättä jättämisen seurauksiin. Näin silti, vaikka laki onkin yksiselitteinen tapauksessa. Viimeistään aikuisikään ehtineen tulisi jo ymmärtää etteivät laki ja etiikka kulje aina käsi kädessä. Natsikortti on hyvä heittää tähän paikkaan ja muistuttaa, että tuhoamisleirit, naisten ja lasten kylmäverinen joukkotappaminen ja ihmiskokeet olivat aikanaan kaikki lain mukaisia toimia.

Mainokset

Päivähoito on lapsille taisteltu oikeus

Päivähoito-oikeuden rajoittajat puolustelevat kantaansa laiskojen vanhempien-myytillä. Jos vanhempi tarvitsee lapselleen hoitoa, niin siihen on syy ja siksi vanhemmalla tulisi pysyä oikeus määrittää milloin tarvitsee lapselleen hoitoa. Olkoon se syy vaikka jaksamattomuus tai piittamattomuus omasta lapsesta. Jos kyse on piittaamattomuudesta, on päivähoito lapselle entistä tärkeämpää! Vanhemmasta ei saa välittävää vaikka kuinka kepittäisi ja syyllistäisi, sen sijaan lapsi voi pelastua päivähoidossa piittamattoman vanhemman vahingolta. Päivähoidon tarjoama tuki voi myös voimaannuttaa vanhemman olemaan parempi vanhempi. Monelle lapselle myös päivähoidossa saatava lämmin ruoka on se päivän ainoa lämmin ateria. Ennen kuin halutaan kepittää ”laiskoja vanhempia”, muistetaan, että päivähoito on ensisijassa lapsen oikeus, jota poljetaan rajaamalla päivähoito-oikeutta ”laiskojen vanhempien ojentamiseksi”.

Suomalaiset yrittäjät on laitettu liian ahtaalle

Omien suosiminen on koko kansan etu. Omien suosiminen taas on mahdollista ainoastaan harkitulla sääntelyllä, ei suinkaan sääntelyä purkamalla, mitä hallitus on tehnyt 90-luvulta lähtien ja mitä valtapuolueet aikovat tehdä jatkossakin.

P1040049

 Lääkkeet sisäkaupan ja kotimaisten yrittäjien ahdinkoon löytyy esimerkiksi tervettä sääntelyä palauttamalla, jolla estetään esim. halpatyötä ketjussaan teettävien yritysten toiminta samoilla markkinoilla meidän omien vastuullisesti toimivien pk-yrittäjien kanssa. Samoin on puututtava verokeinotteluun, jolla taas suuret ja monikansalliset yhtiöt saavat kilpailuedun, koska pystyvät kikkailemaan laillisesti toimintansa käytännössä jopa täysin verottomaksi. Kilpailutuksessa täytyy ottaa huomioon koko rahan kulku ja arvioida kokonaiskustannuksia näin. Samoin sosiaalinen hyöty on otettava kilpailutuskriteeristöön vahvemmin, eli käytännössä se, pysyykö laitettu raha paikallistaloudessa, ja työllistääkö suomalaisia. Halpa hinta ei paljon lämmitä jos siitä rahat karkaa Cayman-saarille ja työt teetetään Kiinassa.

Myös pk-yrittäjä kuuluu työläisiin

Keskustelin jokin aika sitten Lapinlahtelaisen yrittäjän, Valkosen Pian kanssa pk-yrittäjien kokoomushurmoksesta. Pia kuvaa hyvin osuvasti yrittäjien harhanäkemystä: ”Minä olen muuten kuullut sen sata kertaa, että miten voi olla yrittäjä ja kommari …… Typerimmät ihmettelijät ovat pienyrittäjäkokoomusrouvia, jotka juuri ja juuri pysyvät hengissä. Eivät työllistä muuta kuin hädin tuskin itsensä. ………. Tekisi mieli sanoa näille kokoomusrouville, että lukekaa vittu kommunstinen manifesti. Siellä sanotaan, että kapitalismi pudottaa pikku porvaristosta koko ajan sakkia lumpenproletariaattiin. Senhän ne kyllä ovat huomanneet ja sitä pelkäävät.”  Silti vaikka kuinka huonosti menisi, on usko markkinatalouden autuuteen vahva. Syyllistä etsitään milloin työntekijän ahneudesta, milloin liian kovista yrittäjän sivukuluista. Suomen yrittäjistä osa kuvittelee kuuluvansa ”monikansalliseen” kastiin, joiden etujen ajaminen on myös heidän etujensa ajamista. Kuitenkin todellinen syyllinen löytyy lähemmin tarkastelemalla juuri vapaiden markkinoiden ideologiasta. Tietenkään meidän pk-yrittäjät eivät pärjää kamppailussa, kun on mahdollistettu, että markkinoilla voi toimia myös veronsa Cayman-saarille kikkaileva, tai halpatyömaissa tuotantonsa teettävä, jopa halpatyömaista työntekijänsä tuova toimija. Vaikka yrittäjän verot ja työllistämisen sivukulut laskettaisiin nollaan, ei se auttaisi näitä pk-yrittäjiä. Nimittäin ne samat edut saisi myös ne jätit jotka vapaille markkinoille on houkuteltu. Seurauksena on ainostaan, että työntekijäksi lopulta siirtyvä entinen yrittäjä tekee sitten työtään entistä huonommilla työehdoilla ja palkalla, joita on itse ollut pahimmillaan vaatimassa, kun oma yritys kävi kuolinkorinaa. Taistelu käytiin väärää vihollista vastaan.

Samoin ajatellaan, että kommunismissa tai sosialismissa mitään ei saa omistaa. Taas yksi harhakäsitys. Ero on siinä, että omistamista ei saa käyttää vallan välineenä. Esim. vain koska omistan pellot joilla ruokaa viljellään, ei se vapauta minua osallistumasta työhön, joka ruoan saamiseksi tarvitaan. Toisin sanoen, muiden ei tarvitse tehdä minunkin hyvinvointini eteen töitä, vain koska omistan, vaan myös minun on osallistuttava. Omistamisen tuleekin olla enemmän osuuskunta-ajattelulähtöistä, omistetaan yhdessä, tehdään yhdessä ja pääteään yhdessä. Pienesti ja paikallisesti.

Suomen yrittäjät on laitettu ahtaalle purkamalla sääntely ja päästämällä veronkiertäjät viemään Suomen yrittäjien markkinat, kunnat on lisäksi pakotettu vielä suosimaan näitä veronkiertäjiä, kuten terevysjättejä. Onko silloin oikea toimi kurjistaa työläisten työehtoja, palkkoja ja sosiaaliturvaa, kuten Kokoomus, Keskusta ja Demarit ovat tekemässä. Mistähän nämä arvon ”yrittäjän etua” ajavat tahot uskovat syntyvän sitten sitä ostovoimaa? Edes keskituloinen ei voi nyky-Suomessa tehdä enää eettisiä valintoja, puhumattakaan köyhästä, joten tällainen kurjistaminen vain lisää yhteiskunnalle epäsuosiollisesti toimivien yritysten menekkiä, joka taas kurjistaa suomen pk-yrittäjiä. Oikea keino olisi palauttaa sääntelyä ja estää monikansallisten jättien verokikkailut, sekä perua yhteisöveron kevennys, josta on hyötyneet nyt vain ennätyssuuret osingot saaneet monikansalliset sijoittajat ja johtoporras. Rahavirta Suomesta ulospäin on saatava kuriin ja sisämarkkinat pyörimään. On estettävä sellaisten yritysten toiminta, jotka eivät maksa verojaan Suomeen, samoin on estettävä niiden toiminta, jotka esimerkiksi teettävät ketjussaan halpatyötä.

Hoiva-alojen palkkauksen epäsuhdasta ”miesvaltaisiin” aloihin nähden.

Hoiva-alan työt nähdään ”kutsumustöinä” ja ovat auttamatta jäljessä muusta palkkakehityksestä. Naiset ovat myös oman havaintoni, sekä tutkimusten mukaan yhteisöllisempiä ja tavoittelevat vähemmän omaa etua yhteisön edun kustannuksella, joka on osaltaan varmasti vaikuttanut (ja vaikuttaa) siihen, että naiset eivät samalla tavalla lähde pitämään meteliä, vaan katsovat että heidän tulee ”uhrautua yleiseksi hyväksi vaikeina aikoina”.

Ratkaisu ei ole mielestäni siinä, että naisia patistetaan muille aloille, niin kuin monet tuntuvat ehdottavan. Yhtä lailla on mielestäni väärin sairaanhoitajamiestä kohtaan alan alipalkkaus, kuin se on sairaanhoitajanaista kohtaan. Yritän sanoa, että yhtä väärin se olisi, vaikka näillä alipalkatuilla aloilla olisi yhtä paljon miehiä ja naisia. Tuolloin vain ei puhuttaisi naisten ja miesten palkkaeroista, vaan alasta joka on jäänyt jälkeen palkkakehityksessä. Onko sitten oikea kehityssuunta, että palkkaerot miesten ja naisten välillä pienenevät sen seurauksena, että naiset hakeutuvat miesvaltaisemmille aloille ja päin vastoin? Minusta ei, meillä on silti tämä palkkakehityksestä jälkeen jäänyt ammattialue.

Jokaisen tulisi voida hakeutua alalle jolle kokevat vetoa, ihan työssä jaksamisen ja oman hyvinvoinninkin takia. Sen sijaan pitäisi korjata hoiva-alojen törkeä alipalkkaus ja osoittaa tällä tavoin arvostus meidän kaikkien hyväksi tehtävästä työstä.

Palkkakatto

Valtion ja kuntien viroissa tulisi edistää palkkatasa-arvoa ja tuloerojen kaventamista. Olemme saaneet lukea vähän väliä erilaisista epäkohdista ja kyseenalaisista palkkausperusteista korkeapalkkaisiin virkoihin. Esimerkiksi noin 10 000€ palkkakatto julkisen puolen virkoihin lopettaisi jo melko tehokkaasti ”isokenkäisten” kaupankäynnin hyväpalkkaisilla viroilla. Tämän perästä sinne saattaisi oikeasti valikoitua bonuksena jopa asiansa osaavaa porukkaakin.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislakiesitys on hylättävä ja korvattava sellaisella missä turvataan lähipalvelut, demokratia ja rahoitus

Esitetyssä sote-uudistuksessa järjestämis- ja rahoitusvastuu eriytyvät. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kunnat maksavat laskut muiden tehdessä päätökset. Järjestämis- ja rahoitusvastuu on pidettävä yhdessä, ja valtion on turvattava kunnille mahdollisuus palveluiden järjestämiseen. Rahoitusta saadaan esimerkiksi perumalla yhteisöveron kevennys, saattamalla pääomat kunnallisverotuksen piiriin ja muuttamalla kunnallisvero progressiiviseksi.

Samaan aikaan sote-uudistusten alla kunnilta vaaditaan yhä menojen karsimista entisestään. On jo käynyt selväksi, että tämä kaikki luo painetta harventaa lähipalveluita. Sote-uudistuksella halutaan myös selvästi harventaa vuodepaikkoja kuntien ylläpitämissä sairaaloissa ja terveyskeskuksissa. Lähipalvelujen karsiminen ja palvelujen siirtyminen jopa satojen kilometrien päähän aiheuttaa potilasturvallisuusriskin ja lisää eriarvoisuutta. Eriarvoisuutta vahvistaa entisestään joukkoliikenneyhteyksien heikentäminen ja liikkumisen kallistuminen, sekä omavastuuosuuden nosto Kelan matkakorvauksissa. Hyötyjä uudistuksella ei saavuteta, systeemi tulee kalliiksi ja se on nähty jo pienemmissä vastaavissa hankkeissa. Uudistus on täysin ideologinen vailla järkipohjaa.